Totuin luonnonkiharoihin
tyynyni päällysvärinä

ikäväni suonet
aamukahviin tervattu

vesipisaroita vartaloissa
viikot olemassaolevia

käteni ratikkakiskoissa
nostaa sydänfolion

kuivuu epävarmuus
sinun kyntiläkruunuunsi

Annoit sydämesi
koruksi kaulaani

Eikä yksikään
virhe näyttäydy

Kyynelissäni loistoa sinulle
sokeroin betonia vaihtamatta lumisadettakaan

Viimeinen tähdenlento
vierelläni sinä ja sanaton ote

Rakastan hautautua
kahleittemme kitinään
jos lupaat koota hiekkamyrskyni
samaan vaellukseen

Tahdon pyörtyä
elämän jätesäkkiin

Liimaa hymyni omasi sisään
kauniisti saippuaa alakuloisuuden väriskaalaan

Kadut hämärtyy sateen jälkiin
huudan päivän takautumia

Mustikat jääkylmiä virnistykset mukamas lempeitä
heikkoon kyyhkyseen ahdattuja kahleita

Välität sydänlankaa tarkoitettuun varjopostiin
juokset itse tuntemattomaan